tiistai 8. lokakuuta 2013

Hellllooooou te kaikki laiskiaiset, jotka ette kirjoita!
(+ ihanat jotka seuraatte blogia)

 
Tässä ollaan lähdössä juhlistamaan irlantilaisen Dionysoksen läksiäisiä, joten emme pidättele teitä kauaa.

Olimme tuossa lähiaikoina Chilessä käväisemässä. Tässä referenssissä ”me ” tarkoittaa Anskua, Elinaa ja Kiiraa. Chilessä saimme loisto-oppaan nimeltä Tafu.  Tafu tarjosi meille asuinpaikan, jossa saimme myös erittäin kuolaista rakkautta 6 kuukautiselta Ramonilta (Ansku muisti, että koiran nimi oli Carlos).

Me kolme matkustimme Chileen hyvillä mielin, kunnes söimme hirveän aamiaisen Buenos Airesin lentokentällä. Vannomme, että olisimme voineet syödä aika superhyvät pihvit tuolla samalla hinnalla. Paitsi Ellu, joka ei koske pihviin. Pääsimme kuitenkin yli tästä pettymyksestä ja saavuimme hyvillä mielin Chileen, sillä Kiiralla oli sisäpiiritietoa ja hän osasi kertoa meille, että kävelyetäisyydellä Tafun asunnosta oli H&M!!!! (Kyllä, joskus sitä ilahtuu niinkin pienistä asioista). Päivä vietettiinkin YANKEE-stylellä  shoppaillen ja syöden isot salaatit ensin Applebeessa ja illallisen Hard Rock Cafessa.
 
Seuraavana päivänä lähes myöhästyimme bussistamme Valparaisoon (va al paraiso = mene paratiisiin). Huusimme ja huidoimme kuitenkin tarpeeksi rinkat selässä, jotta bussi palasi laiturille ja otti meidät kyytiin. Onneksi näin, sillä Valparaiso on oikea paratiisi. Siellä söimme tajuttomasti mereneläviä ja pääsimme freestyle jatkoille, jossa Ellu myös tapasi ensimmäisen girl crushinsa (lahjakas rumpali). Tafu myös tarjosi avuliaasti kelloansa lainaan, joka sattui olemaan kännykkänsä. Valitettavasti, kännykkä lähti kyseisen henkilön mukaan.


 
Valparaison lisäksi kävimme Viña del Marissa, jossa vuokrasimme hevosvaunut käyttöömme. Mikä sen sopivampaa neljälle suomalaiselle prinsessalle. Sitä ennen olimme jopa syöneet ylellisen sushi aamiaisen! Matkasimme näillä kärryillä hiekkarannalle asti, jossa loikoilimme ja söimme Churroja (paikallisia putkilodonitseja). Elina halusi myös kuvia vedenrajasta, joten hän kastui huomattavasti.



Matka jatkui Santiagoon (jälleen), jossa menimme urheilemaan paikallisen neitsyen valloittamalle kukkulalle. Siellä oli hiljaista. Ei saanut puhua. Vuorella paikallistimme myös itse Saatanan ja enkelin.--->

Illalla yritimme nähdä Santiagon yöelämää, mutta maanantai ei osoittautunut parhaaksi päiväksi. Söimme siis ranskalaisia.

Viimeisen päivän vietimme jälleen shoppaillen ja keräillen matkamuistoja. Vaihdoimme myös rahaa, koska Argentiinan talous on perseestä (T. Ansku).

Tafulle erityiskiitos, hän on miellyttävin Tourist Guide, johon olemme törmänneet lyhyiden elämiemme aikana. Tämä oli lyhyt katsaus tilanteeseemme, mutta jatkoa seuraa. Stay tuned.

Kiitos huomiostanne, me jatkamme elämää.

ABRAZOS Y BESOS DE BUENOS AIRES,
Kiira, Elina & Ansku