Merry Christmas from Ho Ho Hong Kong!

Hyvää joulua kaikille baboille ja babamielisille Aasiasta! Täällä joulufiilis on valitettavasti vähän kateissa, koska joulua täällä ei näytä juhlivan muut kuin ostoskeskukset. Mutta parhaani on yrittäny sen ylläpitämiseksi. Koska kaikki muut Honkkari babat viettää joulua ympäri Aasiaa, mä ajattelin yksinäisyydessäni antaa teille kaikille joululahjana blogikirjoituksen pitkästä aikaa. 

Koulu on täälläkin vihdoinkin ohi, koska mulla oli viimeinen tentti maanantaina 23. päivä (olin yksi onnekkaista, jotka vältty jouluaaton tentiltä...). Eli nyt pitäis siis olla kandi kasassa jos ei tuu yllätyksiä, missä tapauksessa Mikkeli joutuu sietää mua vielä kolme viikkoa. Vaikka oonkin onnellinen että koulu on ohi, niin samaan aikaan alkaa vihdoinkin iskee, että myös vaihto on ohi. Tätä ei helpota se, että joutuu koko ajan sanomaan hyvästejä kavereille. Itsehän oon vielä Hong Kongissa tammikuun 7. päivään asti, jonka jälkeen lennän Thaimaaseen ja reissaan 7 viikkoa jossain päin maailmaa (todennäkösesti Aasiassa kuitenkin). Suunnitelmat on vähän auki vielä.

Luennot itsessään loppu melkeen kolme viikkoa sitten ja kävin yhden mun kaverin kanssa tukemassa vähän Filippiinien taloutta ja nauttimassa lämmöstä, koska Hong Kong on tuntunu viime päivät vähän kylmältä. Käytiin paratiisissa nimeltä Boracay, jossa maattiin valkosilla hiekkarannoilla, syötiin hummeria, juotiin cocktaileja ja bisseä, ja kaikkea sitä mitä nyt tehään kun lähdetään "lukemaan" kokeisiin. Filippiinit on ihan huippu maa ja ihmiset mitä mukavampia ja hymyilee koko ajan. Menkää sinne.

Hämmentääkseni koko maailmaa mä aloin myös ennen kokeita käymään kirjastossa "opiskelemassa". Oikeestihan olin siellä harrastamassa lempiharrastustani eli ihmisten katselua. Opin muun muassa sen, että aasialaiset osaa nukkua mitä jännimmissä asennoissa (tää oli ehkä enemmän kertausta korealaisen huonekaverini ansiosta). Yksi herra kaivoi myös fat absorber pillerit laukustaan ja popsi niitä ja toisella puolella kaveri taisi sairastaa kroonista röyhtäilyä. Kirjasto is the place to be.

Mitäs muuta... Mäkkäristä on tullut hyvä ystävä (hashbrowns nam). Se on myös hyvä people-watching paikka 24/7. Mä tipuin baaritiskiltä tanssiessani liian villisti ja satutin nilkkani taas. Tein myös yks ilta baarimikon hommia maksaakseni oman drinkkini.

Annan kuvien kertoa enemmän. Jouluyö vetää hiljaiseks.

Koska Hong Kongissa annettiin jo kylmyysvaroitus...

...piti lähteä näihin maisemiin.

Ja näihin. Boracay sunsets oh yeah.

Juotiin myös muutama shotti. Advanced version of flaming skull.

Ja syötiin myös tipuja (googlatkaa balot). Älkää te.

Joulutunnelmaan virittäytymistä Santaconissa. Kaveri oikeella on paikallisen LKF julkkis.

Meillä oli myös sivistynyt joululounas.

Ja vielä lopuksi: Joulurauhaa tältä pukilta! Syökää yllin kyllin kinkkua ja pipareita! Ho ho ho!

Yours truly,

Anna

P.S. Essi saapuu pian kokemaan Hong Kongin ilot, Marian ja Meimin jalanjäljissä. Woopwoop!

Hola caballos y caballeros!

Minä ja koiran pylly

Viimeistä viedään, nimittäin tässä on enää vain 5 päivää kaikenkaikkiaan aikaa jäljellä Santiagossa. Nyt kun tässä kirjotan ja koitan muistella niitä unohtumattomia hetkiä viimeiseltä 5:tä kuukaudelta, niin tiukkaa tekee vaikka kokoajan kyllä jotain häppeningiä ollut.

Tytöt aikaisemmassa postauksessa kertoivatkin, että mun puhelin (arvo 3€, tunnearvo 0€) lähti varkaan matkaan, eilen mua taas luultiin puhelinvarkaaksi, eli maailma on nyt tasapainossa. Ei siitä sen enempää. Koulu loppui viimeviikolla, ja as far as i know niin kaikki kurssit meni läpi, osa tosin himaa ripoen. Espanjan kurssi oli ehkä feilausta lähimpänä poissaolojen takia. Kuitenkin se proffa tykkäs musta niin paljon että antoi aina lisää mahdollisuuksia, kuin myös pusujakin kesken oppitunnin… kyllä se vaan Heini kannattaa ;)

Halloween oli täällä erittäin big deal. Lähdettiin kämppiksen kanssa beachille sen homokavereiden kanssa (siis ne on oikeesti homoja). Yhtenä iltana mentiin sellaiseen logistiikka keskuksen näköiseen gay clubiin minkä ympärillä on noin 15 eri koristeilla varustettua Motellia. Miksiköhän..? Anyway, ilta meinasi päättyä lyhyeen koska sen jälkeen kun olin maksanut 16€ sisään, tipahdin jostain lavalta ja sitten sitä melkein lennettiinkin ulos. Siitä se Halloween menikin vaan oudommaksi, nimittäin sen jälkeen kun ahdistelin puujaloilla kävelevää drag queeniä, some gay guy laitto sen kielen mun kurkkuun ja sitten vintti pimeni. Kämppis löysi mut jossain vaiheessa etsintöjensä jälkeen parkkipaikalta hortoilemasta.

Tulin tänä aamuna takaisin Chiloén saarelta. Ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka vähän ehkä outo. Peltoa on vaikka kuinka paljon ja silti jengi päättää rakentaa talonsa veteen, ja siis tsunami-vaara-alueella. Sitten jos ne päättää muuttaa niin ne ei tee sitä perinteisesti silleen et kamat viedään talosta toiseen, vaan koko kylä ja kylän lehmät vetää sen koko talon omistajalle mieleisempään paikkaan. But I don’t judge. Yhden päivän olin yhdellä pikku saarella jumissa, koska liftasin kyydin jollain simpukanmetsästyspaatilla merille. Ne heitti mut sinne saarelle eikä sieltä sitten ollutkaan pääsyä pois… i didn’t think that one through mutta ihan jees kokemus.

Kun tulitikut eivät riitä

Parit havainnot Chilestä voin nyt tämän ajan jälkeen concludaa. Mitä muotiin tulee, pojat, takatukat on IN. Ihan sama mitä sieltä niskasta roikkuu, pari rastaa tai otsatukka, ei väliä, kaikki on cool. Tytöt, oli sitten six-pack tai luonnon oma uimarengas, napapaita päälle, you’re sexy and you know it (even if others don’t). Rahan puutteessa, ihmiset on myös erittäin innovatiivisia. Yhdeltä äijältä puuttui pyörästä heijastimet, niin se oli paikannut ne CD levyillä. Yhdellä naisella ei ollut ilmeisesti varaa lasten kärryihin, joten poikaa kyysättiin samanlaisilla kärryillä millä me o

llaan totuttu tuomaan viinaa tallinnasta. Mikä kellekin tärkeää. Pari viikkoa sitten grilli ei meinannut syttyä, mutta onneksi oli hiustenkuivaaja lähettyvillä. Että sellaista.

Torstaina maailman kahdeksas ihme (Torres del Paine) kohtaa maailman yhdeksännen (Skibbalaiset urheilemassa). Vietetään neljä päivää Kiiran ja Vilhin kanssa luonnon siimeksessä, teltassa nukkuen. Kävellä pitäisi noin 20km per päivä, mikä vähän huolestuttaa koska Ellu tässä taannoin kertoi että meidän Skibba pressan puolen vuoden urheilut kiteytyy puolentunnin kävelyreissuun Starbucksille. Jos sieltä selvitään hengissä niin Chile reissailut jatkuu ja sitten Buenos Airesiin joulunviettoon. Siitä jatkuu matka Ríoon uudeks vuodeks, ja sitten Bolivia, Peru, Colomb…. You get the idea.

Viini maistuu

Että heissulivei vaan, ja hyvää itsenäisyyspäivää! Te jotka reissaatte vielä joulun toiselle puolelle niin jatkakaa ihmeessä kuulumisien kirjoittelua.

Chao! 
- Tafu

Terkkuja Sporesta!

你 们 好! (Moi!)

我 们 是 芬 兰 人。(Me olemme suomalaisia.) 我 们 是 国大的 学生。(Me olemme NUS:in opiskelijoita.) 我 叫 美 美。(Minun nimeni on Meimei.) 她 是 我 的 好 朋 友。(Hän on hyvä kaverini.) 她 叫 马 力 啊。(Hänen nimensä on Malia.)

No jaa... Siinä taisi olla kaikki, mitä me ollaan oppittu kiinantunneilla. Koulu täällä on ollu kivasti sanottuna paskaa. Siis jos Mikkelissä hoidetaan ryhmätyötapaamiset tunnissa niin täällä siihen menee valehtelematta seitsemän tuntia yhteen tapaamiseen. Siellä sitten mietitään yhdessä mitä muut ryhmät tekevät, vaihdetaanko sittenkin nyt valmiin projektin aihe ja sitä, että mitä kaikki laittavat presikseen päälle. Waste of our time...

But enough about school... Sporessa on ollut kiireistä. Ootte varmaan huomannu siitä, että ei olla ees kirjoitettu blogiin. Ekat viisi viikkoa menivät nukkumiseen, poolilla makaamiseen ja nähtävyyksien kiertämiseen. Sen jälkeen lähdettiinkin jo Kuala Lumpuriin Malesiaan, Balille, Thaimaaahan (Maria), Tiomanille Malesiaan sukeltamaan (Meimi), Kambodzaan (Meimi) ja jälleen Kuala Lumpuriin Marian siskon Lauran kanssa.

Täällä ei ole tullut biletettyä ihan niin rankasti kuin Mikkelissä ja baariin ei koskaan pääsisi kumppareissa tai lökäreissä... Culture shock! :D On meillä kyllä pari ikimuistoista iltaa ollut, joista yhdestä Meimi ei kuitenkaan muista mitään. Hyvä Meimi! Meimihän siis tuli taksilla takaisin baariin josta oli lähtenyt, koska ei löytänyt kotiin. Meimi oli myös illan aikana lähettänyt Allulle whatsappiin viestin, jossa luki: "En ole koskaan ollut näin nännissä"...

Seuraavaksi suuntaamme yhdessä Hong Kongiin. Meimi menee kyllä Taipein kautta. Kohta näämme siis Honkkarit-Babat! Mikkeli reunion! Whoop whoop! Missattiin Anna ja Noora, kun he olivat Sporessa. :(

Alla kuvia kuvatekstien kanssa niinkuin böönat halusivat... :) Facebookissa on miljoona lisää... 

HEINI, mites Afrikassa menee?

Terkkuja, Meimi ja Maria

 Walking on clouds in Bali.

Chili Crab -illallinen Sporessa.

 Drinksuilla Clarke Quayssa Sporessa.

Rakastettu NUS-maskotti Linus. 

Vaahtobileet rannalla! 

Marialla on aina pää puskissa. 

Ladies Night = ilmaista viinaa :)

G'day from Australia

Koska mun oikeesti pitäis lukea kokeisiin ja keskittyä kurssien läpi pääsemiseen, päädyin siis totta kai Facebookin kautta lukemaan teidän reissu kuulumisia ja kirjoittaa mun toisen (!!) postauksen tänne. Sateisin, tuulisin, ja kylmin kevät pariin vuosikymmeneen (true story) alkaa jo pikku hiljaa muuttua vähän aurinkoisemmaksi ja luvassa on vihdoin lämmintä, kokeisiin luku on siis tällä hetkellä viimesenä listalla. Tai ei ehkä listalla ollenkaan.

Täällä päin maailmaa alkaa vaihto olla jo aika loppusuoralla, ja ens viikolla jatkan jo matkaa Adelaidesta Melbourneen ja Tasmanian kautta Uuteen-Seelantiin. Reissukuume kasvaa koko ajan ja ihan kiva päästä jo naapurimaan huikeisiin maisemiin! Koska kohta joudutaan kuitenkin jättämään tää aivan ihana maa ja sen ihanat ja halvat viinit, ollaan totta kai tehty päiväreissuja läheisille viinitiloille ilmaisten viini maistelujen takia vähän useemmankin kerran. Kävi myös niin hyvä tuuri että jouduin puhelintyöhaastatteluun yhden reissun jälkeen, onneks kuitenkin vasta vähän myöhemmin illalla.

Lokakuussa käytiin tsekkaamassa itärannikon biitsit ja meidän roadtrip oli varmasti yks parhaista reissuista joita oon koskaan tehnyt. Ajettiin Cairnsista Brisbaneen eli kilometrejä matkalle kerty yli 2000, ja siinä välissä ehdittiin bongailla krokotiileja, seikkailla sademetsissä, eksyä n. 10 kertaa, snorklata, surffata, ja tehdä kolmen päivän venereissu Whitsunday Islandsille. Whitsunday Islandsit koostuu monista eri saarista ja me yövyttiin yhdellä niistä, jossa ei meidän 40 hengen ryhmän lisäks ollut ketään muita. Oli siis aika unohtumaton kokemus, jo ihan senkin takia että sain yökaveriks torakan mun sänkyyn. Surffausta päästiin kokeilemaan kahden päivän kurssilla Byron Bayssa, joka oli kaupunkina just sellanen kun kaikki kuvittelee Australian olevan. Peace and love kylttejä oli joka kadun kulmassa, koskaan en oo nähnyt niin montaa hippi vaatteissa kulkevaa ihmistä samassa paikassa, ja kaikki oli vaan ihan uskomattoman rentoja ja mukavia. Isompi osa ihmisistä myös käveli keskustassa ilman kenkiä kun kengät jalassa. 

Reissailun jälkeen ollaan lähinnä oltu Adelaidessa ja tehty päiväreissuja tähän lähistölle. Biitseille on vaan 40 minuutin matka ratikalla joten nekin on tullut jo aika tutuiksi. Kunnon Aussi tyyliin ollaan myös hyödynnetty public bbq -paikkoja, tosin meidän varusteet ja ruuat painii ihan eri sarjassa kun paikallisten, joille grillaus on uskonto. Täällä oli viime viikonloppuna joulukulkue, ja perheet oli mm. pystyttäny grillauspisteitä Adelaiden pääkadulle jo hyvissä ajoin aamulla. Kesää kohden tullessa ollaan myös huomattu, että jos Suomessa hyttyset on ärsyttäviä niin ne ei oo mitään verrattuna täällä oleviin kärpäsiin. Pelkästään kärpästen määrä on jo ihan uskomaton, mutta sen lisäks ne myös yrittää silmiin, nenään, suuhun, ja vaatteisiin, plus erityisesti ruokaan jos erehtyy syömään ulkona. Kaupoissa myydään ihan vakiovarusteena hattuja kärpäsverkolla, toistaseksi se on kuitenkin jäänyt jostain syystä mun ostosreissuilla hyllylle...

Täällä siis kaikki paremmin kun hyvin, Australia kuittaa! Kohta nähään, mut siihen asti nauttikaa vaihdosta missä ikinä sit oottekaan :)

Dear Readers,

Puolitoista kuukautta Brittien saarilla viettäneenä voin todeta, että oli ehdottoman oikea päätös mulle tulla tänne!

Lentokoneessa, aamulla klo 7,
ilmassa juhlan tuntua!

     

Asun siis Nottinghamissa, joka on (tietenkin) kuuluisa kaupunki Robin Hoodista ja täten yks valtava Sherwoodin metsä! No hehe, ei sentään! Yllätyin itse asiassa kaupungin suuruudesta kun ensin tänne saavuin, odotin jotain Suomen peruskaupungin (mikä se sitten lieneekään :D) kokoista mestaa, vaikka eihän tääkään mikään metropoli ole. Täällä on kaksi yliopistoa, mun yliopistossa on, yli 28 000 opiskelijaa ja siinä toisessakin on yli 20 000. Näin ollen Nottinghamissa on koko ajan meneillään opiskelijabileitä, joka päivälle useita. Vaikka tästä kaupungista löytyy kaikki shoppailumahdollisuudet ja ois noita metsiä ja linnojakin koluttavana, niin lähinnä täällä tulee vapaa-aika vietettyä joko pubeissa/baareissa istuen tai klubeilla peppua heilutellen. 

Robin Hood!

Yliopistorakennusta

Vaikkakin täällä on tosi hienoja menomestoja, oon kuitenkin ollut pettynyt Brittien klubimeininkiin yhdeltä osin: moni paikka menee kiinni jo kolmen-neljän yöllä! Siihenhän mä en ole suostunut, vaan olenkin sitten raahannut seuralaiseni Nottinghamin ainoaan puoli seitsemään asti auki olevaan klubiin, joka sattuukin sitten myös olemaan koko kaupungin ainoa homobaari. No eipä siinä, avarakatseisuus kunniaan! Juomakulttuurista voin antaa yhden vinkin suomalaisille miehille: jos olet mieltynyt kaljan sijasta siiderin makeaan makuun, täälläpäin sitä saa miehet juoda ilman sosiaalista paheksuntaa, oon nimittäin huomannut kuinka raavaat uroot juo usein Strongbow:ta.

Mitä tulee Nottinghamista poispääsyyn, niin tässä on juna-asema, jolta pääsee esim. Lontooseen kahdessa tunnissa ja lippuja saa 20 punnalla edestakas matkalta, mikä on mielestäni melko edullinen hinta. Lisäksi Nottinghamissa on lentokenttä, jolta saa myös hyviä diilejä, kuten 27 € Barcelonaan, joten tuli sielläkin piipahdettua viikonloppureissulla. Muutaman viikon päästä mulla on edessä neljän viikon joululoma, jolloin on tarkoitus matkailla ympäri Eurooppaa. Sen jälkeen jaksaakin toivottavasti pusertaa kurssit loppuun ja nauttia vielä kuukauden verran vaihdosta täällä.

London, Thames

London, muumio

London, bussi Oxford Streetillä

Iltapuuhaa perheen kesken leikkipuistossa

Perheenä, eli kämppiksinä, mulla on viisi muuta vaihtaria, joiden kanssa synkkasi alusta lähtien. Samassa talossa ja viereisellä kadulla on myös monta muuta vaihtarikommuunia, joten vietetään paljon aikaa yhdessä varsinkin etkojen merkeissä. Myös muihin vaihtareihin on tullut tutustuttua koulun kautta, ja voin myös raportoida baba-ystävämme Duyn voivan hyvin! On tullut pari kertaa etkoiltua siellä hänen kämppätovereidensa seurassa (Duyilla oli baba-imagon mukaisesti alkoholijuomaa käden ulottuvilla).

Illanviettoa naapurissa

Kaikkien naapuruston vaihtareiden omima
Erasmus-kissa, joka kasuaalisti ilmestyy
sohvallemme vähän väliä.

Koulusta sen verran, että Human Resource Managementiä opiskellaan ja se on ollut mielenkiintoisaa. On ollut myös mielenkiintoista nähdä englantilaista opiskelukulttuuria, joka on yllättänyt mut joiltain osin. Esimerkiksi, ihmiset eivät oo tottuneet juurikaan puhumaan luokassa ja vastaamaan kysymyksiin tai keskustelemaan ryhmässä. Minä ja suomalainen kolleegani ollaankin oltu aktiivisimmasta päästä täällä. Oon myös törmännyt mielenkiintoisiin maantieteellisiin kysymyksiin, sillä ekalla viikolla kurssikaverini kysyi multa missä Suomi on, onko se lähellä Hollantia. Kerroin että ei, se on Venäjän rajanaapuri, ”Ai jaa, no sithän se ei oo Euroopassa!”. Korealaiselle kämppikselleni tultiin myös sanomaan että Korea on Kiinassa ja osa Kiinaa. 

En valita torstai vapaasta...

Meillä on myös oma paikallinen Pentti täällä, joka ei tietenkään ole yhtään mitään ’our dear friend’:imme veroista, mutta Students’ Union Building:ssä on baari avoinna joka päivä ja muutamana iltana viikossa ihan kunnonkokoinen klubi. 

Pentissä on tarjolla trippejä, mut tän paikan erikoisuus on tuoppi, jossa puolet olutta ja puolet siideriä - yllättävän hyvää!

Kaksirakennuksinen kompleksi vasemmalla on Students' Union Building,
oon vakuuttunut että tässä on Probba Loungen tulevaisuus!

Mikkeli-rinki?

Anyways, olen viihtynyt! Rakastan brittejä, koska ne on hymyileviä, iloisia, kohteliaita ihmisiä, jotka osaa pyytää anteeksi ja kysyä mitä kuuluu. Tää on maa jossa voisin kuvitella asuvani myös jatkossa.

Cheers!

Love, Laura