Hola caballos y caballeros!

Minä ja koiran pylly

Viimeistä viedään, nimittäin tässä on enää vain 5 päivää kaikenkaikkiaan aikaa jäljellä Santiagossa. Nyt kun tässä kirjotan ja koitan muistella niitä unohtumattomia hetkiä viimeiseltä 5:tä kuukaudelta, niin tiukkaa tekee vaikka kokoajan kyllä jotain häppeningiä ollut.

Tytöt aikaisemmassa postauksessa kertoivatkin, että mun puhelin (arvo 3€, tunnearvo 0€) lähti varkaan matkaan, eilen mua taas luultiin puhelinvarkaaksi, eli maailma on nyt tasapainossa. Ei siitä sen enempää. Koulu loppui viimeviikolla, ja as far as i know niin kaikki kurssit meni läpi, osa tosin himaa ripoen. Espanjan kurssi oli ehkä feilausta lähimpänä poissaolojen takia. Kuitenkin se proffa tykkäs musta niin paljon että antoi aina lisää mahdollisuuksia, kuin myös pusujakin kesken oppitunnin… kyllä se vaan Heini kannattaa ;)

Halloween oli täällä erittäin big deal. Lähdettiin kämppiksen kanssa beachille sen homokavereiden kanssa (siis ne on oikeesti homoja). Yhtenä iltana mentiin sellaiseen logistiikka keskuksen näköiseen gay clubiin minkä ympärillä on noin 15 eri koristeilla varustettua Motellia. Miksiköhän..? Anyway, ilta meinasi päättyä lyhyeen koska sen jälkeen kun olin maksanut 16€ sisään, tipahdin jostain lavalta ja sitten sitä melkein lennettiinkin ulos. Siitä se Halloween menikin vaan oudommaksi, nimittäin sen jälkeen kun ahdistelin puujaloilla kävelevää drag queeniä, some gay guy laitto sen kielen mun kurkkuun ja sitten vintti pimeni. Kämppis löysi mut jossain vaiheessa etsintöjensä jälkeen parkkipaikalta hortoilemasta.

Tulin tänä aamuna takaisin Chiloén saarelta. Ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka vähän ehkä outo. Peltoa on vaikka kuinka paljon ja silti jengi päättää rakentaa talonsa veteen, ja siis tsunami-vaara-alueella. Sitten jos ne päättää muuttaa niin ne ei tee sitä perinteisesti silleen et kamat viedään talosta toiseen, vaan koko kylä ja kylän lehmät vetää sen koko talon omistajalle mieleisempään paikkaan. But I don’t judge. Yhden päivän olin yhdellä pikku saarella jumissa, koska liftasin kyydin jollain simpukanmetsästyspaatilla merille. Ne heitti mut sinne saarelle eikä sieltä sitten ollutkaan pääsyä pois… i didn’t think that one through mutta ihan jees kokemus.

Kun tulitikut eivät riitä

Parit havainnot Chilestä voin nyt tämän ajan jälkeen concludaa. Mitä muotiin tulee, pojat, takatukat on IN. Ihan sama mitä sieltä niskasta roikkuu, pari rastaa tai otsatukka, ei väliä, kaikki on cool. Tytöt, oli sitten six-pack tai luonnon oma uimarengas, napapaita päälle, you’re sexy and you know it (even if others don’t). Rahan puutteessa, ihmiset on myös erittäin innovatiivisia. Yhdeltä äijältä puuttui pyörästä heijastimet, niin se oli paikannut ne CD levyillä. Yhdellä naisella ei ollut ilmeisesti varaa lasten kärryihin, joten poikaa kyysättiin samanlaisilla kärryillä millä me o

llaan totuttu tuomaan viinaa tallinnasta. Mikä kellekin tärkeää. Pari viikkoa sitten grilli ei meinannut syttyä, mutta onneksi oli hiustenkuivaaja lähettyvillä. Että sellaista.

Torstaina maailman kahdeksas ihme (Torres del Paine) kohtaa maailman yhdeksännen (Skibbalaiset urheilemassa). Vietetään neljä päivää Kiiran ja Vilhin kanssa luonnon siimeksessä, teltassa nukkuen. Kävellä pitäisi noin 20km per päivä, mikä vähän huolestuttaa koska Ellu tässä taannoin kertoi että meidän Skibba pressan puolen vuoden urheilut kiteytyy puolentunnin kävelyreissuun Starbucksille. Jos sieltä selvitään hengissä niin Chile reissailut jatkuu ja sitten Buenos Airesiin joulunviettoon. Siitä jatkuu matka Ríoon uudeks vuodeks, ja sitten Bolivia, Peru, Colomb…. You get the idea.

Viini maistuu

Että heissulivei vaan, ja hyvää itsenäisyyspäivää! Te jotka reissaatte vielä joulun toiselle puolelle niin jatkakaa ihmeessä kuulumisien kirjoittelua.

Chao! 
- Tafu