Saludos de Santiago

Hola chiquillos!

Oon tässä nyt päälle kuukauden lusinut Santiagossa ja huudellut muille, että pitää bloggailla niin eiköhän ole time to lead by example. Täytyy sanoa, että aika on mennyt super nopeesti ja nyt pelottaa että kohtako tämä jo loppuu. Ekat pari viikkoa oli perseestä koska etin kämppää ja hostelli elämä alkoi vähän tökkimään. Kärsivällisyys kuitenkin kannatti, koska nyt on huikee kämppä kahden Chilenon kanssa. Kotona sotken tarpeettoman paljon, käytän yhdellä aterialla kolmea lautasta, ja jos sattuu juomat kaatumaan rinnuksille niin ei haittaa, koska meillä on maid. Kun tulen koulusta kotiin, niin tiskit on tiskattu, vaatteet pesty ja silitetty, ja joka paikka kimaltaa.... kunnes paikalle tallustaa kolmas kämppikseni, 4kk koiran pentu, ja kusee joka paikkaan. Vaikka siis suurin osa siivoustaidoistani täällä saattaa kadota, niin ainakin koiran paskat osaan siivota kiitettävästi.

Koirista puheen ollen, niitä on täällä noin Suomen populaation verran pitkin katuja. Ne on ihan jees, joillain on vaatteet. Yhtenä yönä päätin ottaa yhden omaksi, nimesin sen Empanadaksi. Jätin sen ulos siksi aikaa kun menin baarin, ja pilkun tultua Empanada odotti samassa paikassa uskollisesti... tai näin luulin. Se olikin eri koira joka oli not-so-friendly, ja päätti haukata mua kädestä. Mutta ei hätää, vesikauhulta vältytty ja virheistä opittu.


Oltiin yks viikonloppu kämppiksen beach housilla, vaikka täällä siis on "talvi" :D Kävin myös
pari viikkoa sitten parin tunnin päässä Valparaisossa, ihan huikee kaupunki with a lot of character, aika boheemi mesta. Semi lähellä Santiagoo, ja bussi on tosi hyvä ja halpa. Siellä tuli vähän tiukka paikka kun aamu seitsemältä koitin pikku hiprakassa löytää hostellia, ja all of a sudden 7 shadyn näköistä Chileläistä piirittää mut. Olin jo luovuttamassa arvotavaroita, mutta ei, ne alkoikin beatboxaamaan. Änkytin siinä parit riimit ja nopeesti ne sitten lähtikin menemään. This really was a black thing!

Santiago on itseasiassa yllättävän samanlainen kuin Suomi. Jengi osaa olla yhtä kylmiä, eikä mulla ole täällä yhtään sen turvattomampi olo. Lähinnä suurin huolenaihe on ollut se, että kusettaako taksi. Näistäkin tapauksista on selvitty yleensä puhumalla, vaikka viime viikolla tuli kyllä juostua karkuun, jonka jälkeen tajusin että sehän nyt tietää missä asun, eli not so smart move. Paljon olen myös tutustunut paikallisiin ja ne on ihan oikeesti tosi mukavia ja ottaa mukaan vaikka mihin siisteihin juttuihin, mikä on great koska suurin osa muista vaihtareista on vitun lame.


Koulusta sen verran, että sitä on liikaa ja poissaoloja jo nyt enemmän kuin koko Mikkelin aikana. Sen lisäksi olen täällä SE vaihtari jota kaikki me vihataan Mikkelissä. Freeraidaa ja kirjottaa paskasti. Espanja alkaa jo kuitenkin sujumaan tosi hyvin. Parit paikalliset bileet menny täysin ilman että on tarvinnut vaihtaa enkkuun. Tärkeimmät slä
ngi sanat on opittu (ja niitä on paljon!), ja samoista saatu myös huudot espanjan tunnilla. Täällä on ilmeisesti ollut myös kaksi maanjäristystä sinä aikana kun olen täällä ollut, en kuitenkaan osallistunut niihin. Nukuin onneni ohi. Onneksi on kuitenkin hyvät unen lahjat, koska muuten pitäisi herätä kukonlaulun aikaan, kirjaimellisesti, koska alakerrassa asuu kukko joka kiekaisee joka aamu klo 6:30.

Tällä hetkellä en itseasiassa ole Santiagossa lainkaan, vaan luin Böönien postauksen ja huolestuin mahdollisista liikakiloista. Tulin siis Bairesiin varmistamaan ettei homma ihan lähde käsistä, mutta itsekin sorruin ja olen ollut liikuntakyvyttömänä suurimman osan ajasta holtittoman syömisen johdosta. Täällä nyt hengailen sitten jonkin aikaa, ja sitten takas Santiagoon missä on syyskuun lopussa viikon kestävät koko maan megabileet - Fiestas Patrias, ja sitten takaisin kouluun 23. päivä. Alan nyt keskittymään ruoansulatukseen, koska ostimme 1/2kg jäätelöä - each, ja pitäis vielä juomaankin ryhtyä, mutta kun maha on liian täynnä. First world problems.

Tafu